Chilen ja Mapuche-alkuperäiskansan loputon konflikti

Taloudellisten indikaattorien perusteella Chile on Etelä-Amerikan rikkaimpia valtioita. Samoin poliittisen järjestelmän vakaus, verrattain hyvä yleinen koulutustaso sekä maan laajat ulkomaankauppasuhteet ovat luoneet mielikuvan varsin stabiilista ja hyvää vauhtia kehittyvästä maasta. Chile hyväksyttiin vuonna 2010 OECD:hen ja on aktiivisesti mukana YK-politiikassa.

Samaan aikaan maassa vallitsee kuitenkin vakava konflikti Chilen valtion ja mapuche-alkuperäisasukkaiden välillä. Konfliktin taustalla on kiista alkuperäiskansan oikeuksista maanomistukseen ja suurten yritysten toiminta mapuchejen asuttamilla alueilla. Näillä alueilla poliisit partioivat kaduilla jatkuvasti. Ongelmat ovat jatkuneet jo yli vuosikymmenen ja niiden loppua ei näy. Mapuchet ovat turvautuneet kamppailussaan jopa nälkälakkoihin ja Chilen valtio on saanut selvityspyyntöjä ja huomautuksia kansainvälisiltä järjestöiltä liittyen vakaviin rikkomuksiin alkuperäisasukkaita vastaan.

500 vuoden vastarintataistelu

Mapuchet ovat Chilen suurin alkuperäiskansa. Virallisen arvion mukaan mapucheja on Chilessä noin 600 000 eli 4 % maan väestöstä, mutta monet kansalaisjärjestöt arvioivat osuuden olevan korkeampi. Riippuen laskentatavasta – lasketaanko vain mapuche-kulttuuria ja -perinteitä ylläpitävät vai kaikki mapuchejen jälkeläiset ryhmään kuuluviksi – määrän on arvioitu olevan 800 000 – 1 400 000, eli jopa vajaa 9 % koko maan väestöstä. Maantieteellisesti eniten mapucheja elää Etelä-Chilen Araucaniassa, joka on heidän historiallinen kotialueensa. Nykyään noin kolmasosa mapucheista asuu pääkaupunkiseudulla. Mapucheja asuu myös Etelä-Argentiinassa.

Mapuche-kansaa kuvaillaan usein myyttiseksi taistelijakansaksi, joka taisteli 1500-luvulta lähtien espanjalaisia valloittajia vastaan ja pystyi estämään alueensa valloituksen kolmensadan vuoden ajan. Etelä-Chilessä sijaitsevan, symboliksi muodostuneen, Bío-Bío joen eteläpuoleinen Araucanian alue oli pääasiassa mapuchejen hallussa kolonialismin ajan. 1800-luvun alussa mapuchet vastustivat Chilen itsenäistymistä, sillä uuden kansallisvaltion luominen vaikuttaisi myös heidän hallussa oleviin alueisiin. Vuosisadan loppupuolella Chilen armeija valloittikin verisesti mapuchejen alueet prosessissa, jonka se nimesi ”Araucanian kesyttämiseksi”. Valtio otti tuolloin haltuunsa yli 90 % mapuchejen asuttamista maista.

Alueen valloituksesta tähän päivään asti mapuchet ovat olleet järjestäytyneitä – eri aikoina eri tavoilla ja suhtautuen vaihtelevasti Chilen valtioon ja chileläisyyteen – mutta aina vaatien yhteisöllisiä maaoikeuksia ja aikaisemmin asuttamiensa maiden palauttamista. Maiden asteittaista palauttamista oltiin lähimpänä 1970-luvulla Salvador Allenden sosialistisen maareformin yhteydessä. Allenden aikaa seuranneen Pinochetin diktatuurin aikana mapuchet joutuivat kuitenkin vainon kohteeksi ja viimeisetkin alkuperäisasukkaiden oikeudet yhteisölliseen maanomistukseen kumottiin. Yhteisöllisiä maita yksityistettiin ja mapuchejen asuttamia metsiä alettiin myydä suurille yrityksille.

Ongelmana teollisuuden intressit

Diktatuuri synnytti laajalti järjestäytyneen vastarinnan chileläisessä yhteiskunnassa. Myös mapuche-ryhmät järjestäytyivät oman kattojärjestönsä alle vaatien sekä diktatuurin alasajoa että mapuche-kansan tunnustamista ja itsehallinto-oikeutta. Diktatuurin kaaduttua tulevaisuus näytti aluksi lupaavalta mapucheille. Diktatuurin aikaisen opposition kanssa sovittu tunnustaminen ei kuitenkaan toteutunut ja muutkin mapuchejen asemaa parantavat lait vesittyivät. Kävi ilmeiseksi, että myös diktatuurin jälkeiselle hallitsijalle oli tärkeää alistaa Etelä-Chile selluteollisuuden ja vesivoiman tarpeille.

Monien mielestä käännekohtana voidaan pitää vuotta 1997, jolloin presidentti Eduardo Frei antoi luvan jättivesivoimalan rakentamiselle Araucanian alueelle. Päätös sivuutti täysin alkuperäiskansojen ja hallituksen oman alkuperäiskansojen komission näkemykset hankkeen haitallisista vaikutuksista alueella. Mapuchejen protestitavat laajenivat myös laittomiin protesteihin, kun monet hylkäsivät pettyneinä institutionalisoituneet vaikuttamiskanavat. Kansalaistottelemattomuuden eri muodot, kuten maatilojen valtaamiset sekä yritysten kuorma-autojen polttamiset, yleistyivät. Yritysten intressejä vaaliva hallitusvalta vastasi protesteihin kohtuuttomalla ja jopa brutaalilla voimankäytöllä ja oikeustoimilla. Näistä ajoista juontaa jatkuva väkivallan ja konfliktin kierre, jonka loppua ei näy.

Diktatuurin jatkuminen

Viimeisten vuosien aikana konflikti mapuchejen ja Chilen valtion välillä on kärjistynyt edelleen. Akuuteimmat ongelmat ja räikeimmät ihmisoikeusrikkomukset johtuvat poliisien ja aseistettujen sotilaiden jatkuvasta läsnäolosta mapuchejen asuttamilla alueilla, heidän kohtuuttomasta väkivallan käytöstään sekä protestoinnin kriminalisoinnista. Mapuche-järjestöjen mukaan alue on jälleen militarisoitu: katukuvassa ei ole juuri eroja Pinochetin diktatuurin aikaan. Monet aktivistit ovat kertoneet silmittömästä väkivallasta ja pidätettyjen vakavista pahoinpitelyistä. Poliisin luoteihin on kuollut kolme mapuche-aktivistia demokratian aikana ja aktivisteja pidätetään jatkuvasti. Amnesty Internationalin mukaan Chilen valtio on syyllistynyt ihmisoikeusloukkauksiin mapucheja vastaan.

Huomiota herättänyt ongelmakohta Chilen valtion toiminnassa on ollut Pinochetin luoman antiterrorismilain soveltaminen mapuche-aktivistien tekoihin, joissa vahinko on ollut ainoastaan aineellista. Terroristitekoihin säädettyä lakia on sinänsä käytetty harvoin demokratian aikana – lähinnä juuri alkuperäiskansaa ja yksittäisiä anarkistiryhmiä vastaan. Lain mukaan oikeudenkäynnissä sallitaan “kasvottomien todistajien” lausuntoja, toisin sanoen, todistajien ei tarvitse näyttää kasvojaan tai kertoa nimenään antaessaan todistajanlausunnon. Tämän on kritisoitu johtavan mielivaltaisten tai vääristävien todistajalausuntojen käyttämiseen ilman, että niistä olisi vaara jäädä kiinni.

Antiterrorismilakia sovellettaessa tuomiot ovat monenkertaisia normaaleihin verrattuna ja vankiloissa viruukin kymmeniä vuosia aktivisteja, jotka ovat väitetysti osallistuneet esimerkiksi kuorma-auton polttamiseen. Tuomiot ovat joidenkin kohdalla yli 80 vuotta.
Juuri kohtuuttomat vankilatuomiot ja antiterroristilain soveltaminen protestoijiin, jotka monien järjestöjen mielestä ovat poliittisia vankeja, synnytti vuonna 2010 mittaavat nälkälakot, joihin osallistui yli 30 mapuche-vankia ja jotka jatkuivat yli kolme kuukautta. Vaikka valtamedia ei Chilessä helposti uutisoi mapuchejen konfliktista, ylittivät nälkälakot viimein chileläisen ja jopa kansainvälisen uutiskynnyksen. Nälkälakkoja on ollut myös vuonna 2011. Konkreettisia tuloksia lakot eivät ole saavuttaneet, lähinnä lisää työryhmiä ja yhteistyöelimiä on perustettu tutkimaan uusia ratkaisuja konfliktille.

Konfliktin herkkyydestä kertoo se, että kansainvälisten järjestöjen ja tutkijoiden on haastavaa toimia aiheen parissa. Mapuchejen tilanteisiin paneutuneita henkilöitä, jotka ovat julkisesti ilmaisseet tukea alkuperäisasukkaille, on häädetty maasta. Vuonna 2007 chileläinen dokumentaristi Elena Varela, joka valmisti konfliktista dokumenttielokuvaa, pidätettiin ja hänen aineistonsa tuhottiin. Santiagossa mapuchejen järjestämiä tai heitä tukevia mielenosoituksia on tukahdutettu käyttäen kyynelkaasua, vaikka paikalla on ollut pikkulapsia ja vanhuksia.

Väkivallassa kasvanut sukupolvi

Pitkittynyt konflikti on jo synnyttänyt väkivallan kulttuurin mapuchejen keskuuteen: välitunneilla kouluissa leikitään ”mapuchea ja poliisia” ja pienempienkin lasten leikit ovat erittäin väkivaltaista. Lapsia ja nuoria on mukana protesteissa ja he osallistuvat myös kansalaistottelemattomuuteen. Vastaavasti poliisit ovat uhkailleet ja jopa pidättäneet aktivistien lapsia ja heittäneet kyynelkaasupommeja kouluihin. 13-vuotiaita nuoria on loukkaantunut poliisien luodeista. Vanhemmat ovat kertoneet Amerikan valtioiden järjestön ihmisoikeuskomitealle, että lasten sormenjälkiä ja DNA:ta on kerätty ilman vanhempien lupaa ja jopa 8-vuotiaat ovat saaneet tappouhkauksia. Jotkut vanhemmat ovat väittäneet, että pidätettyjä nuoria on kidutettu. Poliisi on kieltänyt syytökset. Antiterrorismilakia sovelletaan myös alaikäisiin.

Lasten elämää hankaloittaa myös mapuchejen keskuudessa vallitseva huomattava köyhyys, sosiaaliset ongelmat ja infrastruktuurin puute alueella. Heillä on muuta väestöä heikommat mahdollisuudet edetä opinnoissaan ja saada korkeakoulututkinto. Monet mapuchejen asuttamat kylät ovat etenkin talvet eristyksissä ja lasten koulumatkat vaivalloiset. Köyhyys ja sosiaaliset ongelmat liittyvät myös vallitsevaan konfliktiin: mapuchejen maiden käyttäminen teollisuuden tarpeisiin on johtanut maan saastumiseen ja ympäristöongelmiin. Monet mapuchet elävät kalastuksesta ja maanviljelyksestä. Yritysten läsnäolo onkin tehnyt mapuchejen perinteisen elämäntavan mahdottomaksi ja toimeentulon hankkimisen vaikeaksi.

Pieniä askeleita kohti ratkaisua?

Vaikka demokratian aikana jokainen valtaan astunut uusi hallitus on perustanut komiteoita tutkimaan konfliktia ja löytämään sille ratkaisuja, yksikään hallituksista ei ole koskaan seurannut annettuja suosituksia. Hallituksille on ehdotettu esimerkiksi mapuchejen kohtelemista kansana, mapuchejen kollektiivisten maanomistusoikeuksien takaamista lailla, alkuperäiskansojen osallistumisen takaamista heitä koskevassa päätöksenteossa ja ylipäätänsä mapuche-kulttuurin kunnioittamista. Suuren epäluottamuksen vallitessa mapuchejen keskuudessa eri hallitusten toistuvat lupaukset ovat tuottaneet lähinnä lisää pettymyksiä. Suurista lupauksista on konkretisoitunut vain muutamia maatilkkujen palauttamisia.

Pitkään jatkuneen kampanjoinnin tuloksena Chile ratifioi vuonna 2008 ILO:n 169-sopimuksen, joka määrittelee alkuperäisasukkaiden oikeudet omistaa maata ja osallistua päätöksentekoprosesseihin. Sopimuksen käytännön soveltamiseen eivät kaikki kuitenkaan usko. Presidentti Piñera tunnusti mapuchet perustuslaillisesti vuonna 2010.
Vaikka konflikti on Chilen sisäinen, sillä on paljon kansainvälisiä ulottuvuuksia ja konfliktin kärjistyessä myös YK on puuttunut siihen. YK:n elimet ovat pyytäneet Chilen valtiolta lisäselvityksiä mapuchejen tilanteesta ja terrorisminvastaisen lain soveltamisesta ja ovat ilmaisseet huolensa mapuchejen ihmisoikeustilanteesta useaan otteeseen. Erityisesti lasten tilanne, heidän kohtaama poliisiväkivalta ja heidän vetäminen mukaan konfliktiin on saanut painokasta kritiikkiä.

Ajankohtaisia uutisia ja tietoa löytyy esimerkiksi osoiteesta http://www.mapuexpress.net/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *