#Yhdenvertaisuusvaje – Onko äärimmäinen köyhyys äärimmäisen rikkauden edellytys?

Sorry, this entry is only available in Finnish. For the sake of viewer convenience, the content is shown below in the alternative language. You may click the link to switch the active language.

Kansainvälinen solidaarisuustyö järjesti maanantaina 13.11. seminaarin äärimmäisen rikkauden vaikutuksista maailmaan. Tilaisuudessa olivat puhumassa professori Markus Jäntti, vero-oikeudenmukaisuuden asiantuntija Lyydia Kipi, professori Jukka Pirttilä ja aktivisti Marissa Varmavuori.

Erilaisissa toimenpideohjelmissa ja keskusteluissa kehitys tarkoittaa yleensä köyhyyden vähentämistä tai poistamista. Miten köyhyyskeskustelun mittakaava muuttuu, kun huomioidaan köyhyyden toinen ääripää – rikkaus? Rikkauden tai äärimmäisen rikkauden ei yleensä nähdä liittyvän tähän ilmiöön. Miksi ei? Onko vain harvoille keskittyneellä rikkaudella mitään tekemistä globaalin köyhyyden kanssa?

Köyhyydestä ja rikkaudesta puhuttaessa tarkoitetaan taloudellisesta hyvinvointia, sen jakautumista ja sen mittaamista. Professori Markus Jäntin mukaan laaja taloustieteellinen kirjallisuus ja tutkimus eivät tarjoa aiheesta yksioikoisia päätelmiä. Tapoja, joilla taloudellista hyvinvointia mitataan, kehitetään koko ajan – yhtenä uutena lähestymistapana on toimintakyvyn käsite. Ei ole kuitenkaan vielä olemassa sellaisia tietoaineistoja, joita voisi käyttää toimintakyvyn tutkimiseen. Olemme siis tahtomattamme jumissa kahdessa käsitteessä: kulutuksessa ja tuloissa. Vain niistä on olemassa tarvittavat määrät tietoa ja perusteltua tutkimusta.

Jäntin mielestä talouskasvun ja tuloerojen suhteesta voidaan yleisesti sanoa, että niillä on yhteys. Tämän yhteyden riippuvuus ja vaikutukset ovat kuitenkin käytännössä alisteisia kulloisillekin olosuhteille. Voidaankin käyttää eräänlaista “it depends” -logiikkaa: Yhteyden voidaan sanoa olevan olemassa, mutta kaikki muu riippuu olosuhteista.

Tutkimuksen kannalta ongelman aiheuttaa myös vauraiden piilo-omaisuus, sillä sitä ei voi ottaa huomioon tiedon puuttuessa. Tulojen ja varallisuuden keskittymisestä harvoille on Jäntin mukaan vaikeaa löytää hyviä piirteitä.

Piilo-omaisuutta on erityisesti veroparatiiseissa. Viimeisimmät paljastukset kertovat sekä yksityishenkilöiden että monikansallisten yhtiöiden piilottelevan varallisuutta. Omaisuuden piilottamisessa hyöty on salaisuudessa: siitä ei puhuta, siitä ei tiedetä eikä siitä makseta veroja.

Onkin käsittämätöntä, miten vähän äärimmäisestä rikkaudesta puhutaan, vaikka ilmiölle on niin helppoa antaa kasvot: Maailman kymmenen rikkainta miestä omistavat saman verran kuin 50 prosenttia maailman ihmisistä. Soljuvan informaation aikakaudella saamme helposti selville, keitä kymmenen maailman rikkainta miestä ovat ja mitä he omaisuudellaan tekevät. Miksi emme puhu tästä? Kohautammeko olkiamme, kun verosuunnittelun todetaan olevan “täysin laillista”?

Kepan Lyydia Kilven mukaan on suuri ongelma, että veroparatiisien käyttö ja aggressiivinen verosuunnittelu ovat lain harmaalla alueella. Silloin niistä ei synny kunnollista keskustelua, josta voitaisiin saada aikaan myös ratkaisuja varallisuuden epätasaiseen jakaantumiseen. Kilpi painottaa, että verojen välttely globaalissa etelässä tarkoittaa käytännössä tulonsiirtoa köyhiltä naisilta rikkaille miehille. Naiset kun käyttävät keskimäärin enemmän julkisia palveluja, joiden laatu ja määrä kärsii maan verotulojen pienentyessä. Tämä on yhdenvertaisuusvajetta raadollisimmillaan.

Rikkaimmat rikastuvat – köyhtyvätkö köyhimmät? Jukka Pirttilä kertoo absoluuttisen köyhyyden (1,9 US$/päivä/henkilö) vähentyneen, se on yli puolittunut vuosina 1990-2013. Absoluuttinen köyhyys on sitä köyhyyttä, joka tulee yleensä mieleen arjessa ja yleisellä tasolla: köyhyys vähenee silloin, kun köyhän tulot kasvavat. Jos tarkastellaan absoluuttista köyhyyttä, niin “me” olemme saaneet vedettyä valtavia määriä ihmisiä köyhyysrajan yläpuolelle viime vuosikymmeninä. Absoluuttisesti köyhyysrajan alapuolella eläviä ihmisiä on vähemmän kuin aiemmin.

Tämä kuva muuttuu, jos tarkastelemme absoluuttisen köyhyyden sijaan suhteellista köyhyyttä. Jos suhteellisesta köyhyydestä halutaan eroon, niin köyhien tulojen tulisi kasvaa suhteessa enemmän kuin muiden ryhmien tulojen. Tosiasiassa olemmekin rakenteellisen kehityksen tiellä, jossa suhteellinen köyhyys kasvaa globaalissa etelässä. Niin kauan kuin omaisuutta voi piilottaa – tai niin kauan kuin ajattelemme, että on normaalia ja laillista piilottaa tuloja verottajalta – olemme tilanteessa, jossa suhteellisesta köyhyydestä ei päästä eroon. Eettisyyden, yhdenvertaisuuden tai luonnon kantokyvyn kannalta suhteellinen köyhyys on maailman suurimpia ongelmia.

Äärimmäinen rikkaus ja äärimmäinen köyhyys eivät syntyneet tyhjiössä. Ajatus siitä, että äärimmäisen rikas pystyy hyötymään äärimmäisen köyhästä, on vanha. Marissa Varmavuoren mukaan nykyisen epätasa-arvoisen järjestelmän juuret ovat nähtävissä orjakaupassa, kolonialismissa ja siitä jatkuneessa postkolonialismissa. Epäreilun maailmankaupan huipentuma 1900-luvulla olivat rakennesopeutusohjelmat, joilla globaalin etelän maita ajettiin talouden avaamiseen. Tämä johti epäreiluihin kansainvälisen kaupan asetelmiin.

Varmavuori paljastaa epäreilun globaalin kaupan kaksi pelisääntöä: kaupan tulisi aina olla sääntelemätöntä ja kaupan alaa tulisi jatkuvasti laajentaa. Niin kauan kun uskomme näihin kahteen illuusioon, jotka eivät voi pitää paikkaansa, ylläpidämme globaalia rakennetta: äärimmäinen köyhyys toimii äärimmäisen rikkauden edellytyksenä.

Miten pystymme taistelemaan valtavia globaaleja epätasa-arvoisia rakenteita vastaan? Tilanteen muuttamiseksi Markus Jäntti tarjosi vapaata liikkuvuutta, jolla voitaisiin mahdollistaa paremmin mahdollisuuksien tasa-arvo mahdollisuuksien eriarvoisuuden sijaan. Jukka Pirttilä muistutti, että olisi tärkeää panostaa erityisesti koulutukseen ja infrastruktuuriin Afrikassa. Lyydia Kilven mielestä tärkeintä olisi edistää valtioiden ja suuryhtiöiden radikaalia avoimuutta ja puuttua monikansallisten yritysten verotukseen. Marissa Varmavuoren mukaan äärimmäisen rikkauden purkaminen olisi parhain keino puuttua eriarvoistumisen kysymyksiin.

Tilaisuuden livetallenteet löytyvät Kansainvälinen solidaarisuustyö ry:n Facebook-sivulta

Kirjoittajat: Joonas Kinnunen ja Laura Kumpuniemi, Kv-solidin hallitus