Vetoomus: Suomen tunnustettava Länsi-Sahara

no shame wall

 

Kansainvälinen yhteisön tulee reagoida Länsi-Saharassa tapahtuviin ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden loukkauksiin. Konfliktin pitkittyminen lisää riskiä uudelle sodalle Luoteis-Afrikassa.

Suomen tulee tunnustaa Länsi-Saharan itsenäisyys ja tukea ponnisteluja järjestää kansanäänestys alueen tulevaisuudesta. Vetoamme sen puolesta, että Suomi aktivoituu Pohjoismaiden ja kansainvälisen yhteisön rinnalla Länsi-Saharan miehityksen ja alueen luonnonvarojen laittoman hyödyntämisen lopettamiseksi.

Lue lisää

Vetoomus on nyt toimitettu. Kiitämme kaikkia vedonneita!

Viimeisimmät allekirjoitukset
435Juuso V.Huh 03, 2017
434Sini S.Kes 04, 2016
433Anna P.Kes 01, 2016
432Cecilia B.Kes 01, 2016
431Anna A.Kes 01, 2016
430Teppo E.Kes 01, 2016
429Antti S.Kes 01, 2016
428Laura T.Kes 01, 2016
427Kuutti K.Kes 01, 2016
426kristian m.Kes 01, 2016

lapset ja lippu

 

Suomen tunnustettava Länsi-Sahara

Kansainvälinen yhteisön tulee reagoida Länsi-Saharassa tapahtuviin ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden loukkauksiin. Konfliktin pitkittyminen lisää riskiä uudelle sodalle Luoteis-Afrikassa. Suomen tulee tunnustaa Länsi-Saharan itsenäisyys ja tukea ponnisteluja järjestää kansanäänestys alueen tulevaisuudesta. Vetoamme sen puolesta, että Suomi aktivoituu Pohjoismaiden ja kansainvälisen yhteisön rinnalla Länsi-Saharan miehityksen ja alueen luonnonvarojen laittoman hyödyntämisen lopettamiseksi.

 

Miehityksen historia

Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa. Se on taistellut jo 40 vuotta kansainvälisen oikeuden mukaisesta itsemääräämisoikeudestaan.

1970-luvulla Euroopan siirtovaltakausi Afrikassa oli tulossa lopulliseen päätökseensä. Länsi-Saharan vapautuksen kansallinen rintama Polisario perustettiin vuonna 1973 vaatimaan itsenäisyyttä lähes sata vuotta aluetta hallinneelta Espanjalta. Laajan dekolonisaatio-aallon ja kansainvälisen paineen myötä Espanja vastasi Polisarion vaatimuksiin vuonna 1974. Se myönsi alueelle autonomian ja ilmoitti järjestävänsä itsemääräämisoikeudesta kansanäänestyksen.

Kansanäänestys ei koskaan toteutunut. Vuonna 1975 Espanja vetäytyi Länsi-Saharasta, mutta solmi ennen lähtöään sopimuksen Marokon ja Mauritanian kanssa alueen hallinnasta. Mauritania vetäytyi alueelta pian, mutta Marokko ei ole hellittänyt otettaan Länsi-Saharasta vieläkään.

Vuonna 1976 Saharan demokraattinen arabitasavalta julisti itsensä itsenäiseksi. Syttyi 15 vuotta jatkunut sota. Suuri osa Länsi-Saharan alkuperäiskansasta sahraweista pakeni aavikon halki Algeriaan, jossa 150 000 sahrawi-pakolaista elää tänäkin päivänä pakolaisleireillä.

Vastoin kansainvälisen tuomioistuimen kantaa, jonka mukaan Länsi-Sahara on ei-itsehallinnollinen alue, Marokko jatkaa Ranskan tukemana alueen miehitystä ja sen luonnonvarojen hyväksikäyttöä. Laittoman miehityksen ja siitä syttyneen sodan johdosta arviolta jopa 20 000 ihmistä on kuollut. Tuhansien sahraweiden katoamiset Marokon toimesta ovat yhä selvittämättä ja rankaisematta.

 

Länsi-Saharan miehitys rikkoo kansainvälisen oikeuden säädöksiä

Neljännen Geneven sopimuksen artikla 49 mukaan “Valtaajavalta ei saa valtaamalleen alueelle karkoittaa tai siirtää osaa omasta siviiliväestöstään.”

Kansojen itsemääräämisoikeus on kansainvälisen oikeusjärjestelmän kantavia periaatteita..  Itsemääräämisoikeus tunnustetaan perustavanlaatuiseksi ihmisoikeudeksi, joka takaa kansoille oikeuden vapaasti päättää omasta tulevaisuudestaan. YK on toistuvasti vahvistanut, että Länsi-Saharan alkuperäisväestölle, sahraweille, kuuluu itsemääräämisoikeus.  

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen selvityksen 1975 mukaan Länsi-Sahara ei ole ollut historiallisesti osa Marokkoa. Tuomioistuin ei löytänyt laillisia esteitä YK:n yleiskokouksen Länsi-Saharan dekolonisaatiota koskevan päätöslauselman 1514 (XV) toimeenpanolle. Vastoin kansainvälisen tuomioistuimen neuvoa-antavaa lausuntoa Marokko siirsi 350 000 siviiliä ja 20 000 sotilasta Länsi-Saharan alueelle, vaikka aseellisia konflikteja sääntelevä kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää miehittävää valtiota siirtämästä siviiliväestöään miehittämilleen alueille.

 

Kansainvälisen yhteisön ja EU:n vastuu konfliktin ratkaisussa

Länsi-Saharan konflikti voidaan ratkaista kansainvälisen yhteisön tuella. Haagin kansainvälisen tuomioistuimen ja YK:n johtamien rauhanneuvottelujen päätökset tulee panna toimeen. EU:n ja Suomen tulee osoittaa sitoutumisensa kansainvälisen oikeuden säädöksiin ja vaatia rauhansopimuksen kohtien noudattamista. EU:n tulee edistää Länsi-Saharassa rauhanomaista ratkaisua, jolla ehkäistään humanitaarisen kriisin ja pakolaiskriisin syvenemistä.

Vuonna 1991 YK:n avustuksella syntynyt rauhansopimus päätti 15 vuotta kestäneet taistelut Marokon ja Länsi-Saharan Polisarion välillä. Rauhansopimukseen kirjattiin lupaus itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen järjestämisestä. Marokko on järjestelmällisesti estänyt rauhansopimuksen ehtojen toteutumisen. YK:n Länsi-Saharan rauhanturvaoperaatio MINURSO ei ole onnistunut puuttumaan rauhansopimuksen rikkomuksiin. Sahrawien itsemääräämisoikeutta rikkoen Marokko jatkaa Ranskan ja Yhdysvaltojen tukemana alueen laitonta miehitystä ja sen luonnonvarojen hyväksikäyttöä.

Länsi-Saharan miehitys on ristiriidassa perustavanlaatuisten kansainvälisoikeudellisten periaatteiden, kuten kansojen itsemääräämisoikeuden kanssa. Kansainvälisen oikeuden vakavista rikkomuksista koituu myös laillisia velvoitteita kansainväliselle yhteisölle, EU:lle ja Suomelle sen osana. EU:lla ja yksittäisillä EU:n jäsenvaltioilla on velvollisuus olla tunnustamatta tai tukematta näitä toimia. EU on solminut Marokon kanssa muun muassa kalastussopimuksen, jota sovelletaan Länsi-Saharan luonnonvaroihin vastoin sahrawien toiveita.

Länsi-Saharan konfliktin pitkittyminen lisää riskiä sodan uudelleen syttymiseen. Turhautuminen poliittisen ratkaisun puutteeseen ja humanitaariseen tilanteeseen kasvaa pakolaisleireillä. Edistämällä rauhanomaisen ratkaisua EU voi ennaltaehkäistä pitkittyneeseen kriisiin liittyviä kerrannaisvaikutuksia kuten näköalattomuuden kasvua ja painetta etsiä parempaa elämää Länsi-Saharan ulkopuolelta.

 

Länsi-Saharan itsenäisyys on tunnustettava

Vaadimme, että Suomi tunnustaa Saharan demokraattisen arabitasavallan ja sitä kautta edistää sahrawien itsemääräämisoikeuden toteutumista.

Saharan demokraattisen arabitasavallan tunnustaa jo yli 80 valtiota sekä Afrikan Unioni (AU). Euroopan sisällä tunnustamisprosessi on alussa. Vuonna 2012 Ruotsin parlamentti suositteli, että hallitus tunnustaa Länsi-Saharan itsenäiseksi valtioksi. Nykyään Länsi-Saharan tunnustamisella on Ruotsin puolueiden enemmistön kannatus. Myös Pohjoismaiden nuorten neuvosto asettui syksyllä 2015 kannattamaan Saharan demokraattisen arabitasavallan tunnustamista.

Suomi ja Pohjoismaat peräänkuuluttavat ulkopolitiikassaan ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden toteutumista. Suomen ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategian mukaan “Suomen ulkopolitiikan tavoitteena on kansainvälisen oikeuden kunnioituksen, vakauden, turvallisuuden, rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen vahvistaminen sekä oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen.”

Meidän mielestämme Suomen tulee kunnioittaa demokratian edistämistä ja kansojen itsemääräämisoikeutta. Suomen tulee tunnustaa Länsi-Sahara ja edistää konfliktin rauhanomaista ja oikeudenmukaista ratkaisua. Allekirjoittamalla vetoomuksemme olet mukana luomassa kansainvälistä painetta rauhanomaiselle ratkaisulle. Toimitaan ennen kuin on myöhäistä!