Kirjoituksia eriarvoisuudesta

Viime vuotisessa globaalin eriarvoisuuden muuttuvia sävyjä tutkineessa hankkeessamme julkaisimme artikkelikokoelman, jossa eri asiantuntijat kirjoittivat eriarvoisuuden eri näkökulmista.

Kirjoittajat:

Tietokirjailija, filosofi sekä Jyväskylän yliopiston kehitysyhteistyön yliopistonlehtori Teppo Eskelinen.

Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori ja Non-Resident Senior Research Fellow YK:n kehitystalouden yliopisto UNU-WIDER:ssa, Jukka Pirttilä.

Tietokirjailija ja demokratia-aktivisti Marko Ulvila.

Kansainvälinen ihmisoikeusaktivisti Ruby van der Wekken.

Fingo ry:n vero- ja yritysvastuuasiantuntija Lyydia Kilpi.

Alla on Kv-Solidin hallituksen Laura Kumpuniemen ja Joonas Kinnusen pääkirjoitus, alasivuilta löytyvät varsinaiset artikkelit.T ekstit on julkaistu alun perin verkkolehti Perusteessa.

Kuva: Sonja Siikanen / Peruste.

 

Köyhyyden vähentämisestä eriarvoisuuden poistamiseen

 

Globaali eriarvoisuus on vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Mitä on köyhyys, miten sitä mitataan? Milloin puhutaan äärimmäisestä köyhyydestä ja miksi? Välillä turhauttaa elää omassa etuoikeutetussa kuplassa, jossa kukaan ei tunnu todella välittävän isoista kysymyksistä. Toisinaan taas pinnalle nousee ajatus siitä, miten alistettu itse on globaaleihin “voittajiin” verrattuna – ainakin jos käyttää mittareina ansiotuloja tai omaisuutta.

 

Kansainvälinen Solidaarisuustyö ry. pureutui näihin kysymyksiin elokuusta 2017 huhtikuulle 2018 kestäneessä globaalin eriarvoisuuden muuttuvia sävyjä tutkivassa hankkeessaan. Järjestimme kolmen seminaarin sarjan, jossa halusimme päästä pintaa syvemmälle ja kuulla asiantuntijoilta nykytilan analyysin ja ratkaisuehdotusten lisäksi myös vaihtoehtoisia tulkintoja.

 

Vallitseva narratiivi globaalista köyhyydestä tekee köyhistä ongelman, joka pitäisi ratkaista. Mitä jos oikea ratkaistava ongelma onkin vaurauden kasaantuminen maailman rikkaimmalle prosentille ja promillelle? Köyhyyden vähentäminen erityisesti kehittyvissä maissa on ollut länsimaiden agendalla toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Jos mieltäisimme tavoitteeksi ennemmin eriarvoisuuden poistamisen, niin keinot ja ratkaisut saattaisivat näyttää hyvin erilaisilta.

 

Tämä on esipuhe yhteistyössä Perusteen kanssa tehdylle viiden kirjoituksen julkaisusarjalle, jossa globaalia eriarvoisuutta pohtimaan kutsutut asiantuntijat esittävät omia näkemyksiään teemasta. Myös julkaisu on osa hankettamme. Aihe on jälleen ajankohtainen muun muassa niin sanottujen Panaman papereiden veroparatiisipaljastusten jälkeen. Tätä esipuhetta kirjoitettaessa puolestaan velloo kohu Facebookin tietovuodoista. Se on hyvä muistutus meille kolmesta asiasta. Eriarvoisuutta tai köyhyyttä ei voi mitata pelkästään rahalla ja omaisuudella. Facebookin, Googlen ja muiden tietojättien aikakaudella myös henkilötiedoista ja identiteeteistä voi tulla kauppatavaraa, usein meidän tietämättämme.

 

Toiseksi köyhyyttä ja eriarvoisuutta tutkittaessa meidän pitää päästää irti valtioiden rajoista. Globaalissa mittakaavassa vaurautta löytyy kaikkialta, mutta se on jakautunut äärimmäisen epätasaisesti. Monet ilmiöt ja mahdollisuudet solidaarisuuden osoituksille jäävät piiloon, jos niitä verrataan vain maiden sisällä tai niiden välillä. Viimeiseksi lainaamme ajatusta Beyond Poverty Eradication -seminaarissamme alustaneelta professori Jan Aart Scholtelta: Jos haluamme poistaa eriarvoisuutta maailmasta, niin yksilöiden tai instituutioiden (ml. yritykset) käyttäytymistä muuttamaan tähtäävät interventiot eivät välttämättä riitä. On kenties oleellisempaa puuttua niihin globaaleihin ja paikallisiin rakenteisiin, jotka tuottavat eriarvoisuutta. Pelkkä toimintatapojen muuttaminen ei riitä – on muutettava ajattelumalleja toiminnan taustalla.

 

Tämän julkaisusarjan kolme ensimmäistä kirjoitusta taustoittavat globaalia eriarvoisuutta sekä sen aiheuttamia ongelmia. Tampereen yliopiston professori Jukka Pirttilä kertoo köyhyyden mittaamisesta ja siihen liittyvistä haasteista ja ongelmista. Pirttilä muistuttaa, että köyhyyden vähentämisessä on kysymys tulonjaon lisäksi myös sosiaaliturvasta.

 

Yliopistonlehtori Teppo Eskelinen kuvaa meille äärimmäisen rikkauden ja eriarvoisuuden nousua. Mittakaava on hämmentävä: Suomessakin seitsemän rikkaimman ihmisen varallisuus vastaa köyhimmän 40% varallisuutta. Eskelisen mukaan globaalissa politiikassa eriarvoisuus on nähty ja nähdään nimenomaan teknisenä ongelmana – tällöin vallitseviin valtarakenteisiin ei tarvitse puuttua. Toisin sanoen etuoikeutetut ihmiset pysyvät etuoikeutetussa asemassa ja voivat sieltä käsin vähentää köyhyyttä parhaaksi katsomallaan tavalla. Köyhyys ei ole koskaan loppunut ulkoisen hyväntekeväisyyden ansiosta.

 

Kolmannessa kirjoituksessa tietokirjailija Marko Ulvila jäsentää vaurautta ja rikkautta ympäristöongelmana. Ulvilan mukaan on väärin ajatella maailman köyhien aiheuttavan eniten ympäristöongelmia. Suuremmat tulot tarkoittavat suurempaa kulutusta ja jälleen suurempaa ympäristövahinkoa. Esimerkiksi Suomessa näyttö tulojen ja ympäristökuormituksen yhteydestä on selkeä, kiitos pätevän tilastoinnin. Ulvilan mukaan sama suhde pätee myös globaalissa tarkastelussa.

 

Kaksi seuraavaa kirjoitusta tarjoavat konkreettisia ratkaisuja eriarvoisuuden poistamiseen. Kepan veroasiantuntija Lyydia Kilvellä on selkeä viesti: veroparatiiseista voidaan päästä eroon. Kilven mukaan ei ole uutta, että veroparatiisit rikastuttavat rikkaita ja samalla köyhdyttävät köyhiä. Kilpi nostaa esiin myös mielenkiintoisen sukupuolinäkökulman: maailman rikkaimmat tuppaavat olemaan valkoihoisia miehiä samalla, kun veroparatiisitalouden suurimpia häviäjiä ovat afrikkalaiset naiset. Kilven mukaan vastaus rahan valtaan on kansan valta.

 

Samoilla linjoilla on myös Ruby Van Der Wekken. Hänen teemansa on ruoka yhteisvaurautena ja -oikeutena (the commons). Ruby Van Der Wekken avaa kirjoituksessaan yhteistuotannon, vaihtoehtoisten valuuttojen ja aikapankkien mahdollisuuksia ja käytännön haasteita. Hän näkee yhteisvauraudessa monia mahdollisuuksia luoda säröjä ylikaupalliseen talouteen ja kehittää siten vaihtoehtoja, joilla voitaisiin puuttua eriarvoistumiskehitykseen.

 

Vaihtoehtoiset valuutat ja rahan korvaaminen nousivat esiin myös seminaarikeskusteluissa. Mikä muu voisi auttaa eriarvoisuuden poistamiseen ja sen mittaamisen kuin raha tai omaisuus? Asiantuntijat nostivat esiin esimerkiksi hoivan, jo mainitun aikapankin sekä kanssakäymisen ja osallisuuden.

 

Jan Aart Scholte totesi osana Kansainvälisen solidaarisuustyön Beyond Poverty Eradication -seminaarikeskustelua, että talouden termeillä puhutaan koko ajan, vaikka usein taloudesta puhuttaessa tarkoitetaan kapitalismia. Keskustelulla monimuotoisesta taloudesta tai ideaaleihin tähtäävästä eettisestä solidaarisuustaloudesta pyritään purkamaan tätä asetelmaa. Niissä pyrkimys on katsoa taloutta laajempana ilmiönä, jossa sen toimijoita ei ohjaa pelkästään voitontavoittelu tai edes tarve tulla toimeen – ihmisillä on myös muunlaisia vaikuttimia toimintansa taustalla, kuten Ruby van der Wekken tekstissään kirjoittaa.

 

Monet näistä vaikuttimista ovat periaatteita, jotka pyrkivät vähentämään hierarkioita, lisäämään yhdenvertaisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä ratkaisemaan globaaleja ongelmia yhteisötasolta käsin. Näiden vaikuttimien ja talouden monitasoisten vivahteiden näkyväksi tekeminen voi olla myös osa valtavirtatalouden rakenteiden ja niiden eriarvoistavien vaikutusten purkamista. Tämä on yksi keino päästä köyhyyden vähentämisestä eriarvoisuuden poistamiseen.

Joonas Kinnunen ja Laura Kumpuniemi